Koli

Oltiin muutaman päivän patikointireissulla Kolilla. Voin lämpimästi suositella paikkaa, jos tykkää patikoida ja ihastella luontoa. Sumu vähän haittasi välillä, mutta kyllä silti sai tarpeeksi ihastella luonnon kauneutta. Onnistuttiin välttämään myös vesisateet patikoidessa. Ilma oli ihanan raikasta ja loppujen lopuksi oli aika hyvä aika tuolle reissulle, ei ollut liian kuuma eikä vielä liian kylmäkään. Toki kalliot olivat liukkaita ja puiset rappuset. 

Paikoitellen oli lunta. Kuten yllä olevasta kuvasta voi huomata.

Vanha, vanha koivukuja. Ja tässä vaiheessa voinkin pahoitella, etten ole valokuvauksen harrastaja tai mikään luontokuvaaja, joten kuvat ovat vain lähinnä omaksi iloksi otettuja ja siis sen tasoisia...

Luonnon oma rukki :) 

Ukko-Kolin huipulta. Oli ensin niin sumuista, että maisemia ei näkynyt ollenkaan. 

Akka-Kolin puolelta kun sumu alkoi hälvetä. 

Akka-Kolilla istahdettiin syömään eväitä. Siinä eväitä mutustellessa sumu hälveni melkein kokonaan ja aurinkokin näyttäytyi. Käväistiin vielä Ukko-Kolilla uudestaan pois lähtiessä katsastamassa melkein sumuton maisema, siitä kuva alla.

Toisena päivänä käytiin Pirunkirkolla ja kierrettiin Ennallistajanpolku, joka on ympäristökasvatuksellinen teemapolku. Polku esittelee ennallistamistyötä, jolla  pyritään nopeuttamaan talousmetsien palautumista luonnontilaan. Samalla työn on tarkoitus parantaa uhanalaisten ja taantuneiden lajien elinmahdollisuuksia lehdoissa ja perinnemaisemakohteilla.

Yllä oleva kuva on Pirunkirkon suuaukolta. Pirunkirkko on siis onkalo taikka luolasto kalliossa. Sen pituus on noin 33 metriä ja se muistaakseni koostui kolmesta salista. Sisälle en uskaltanut mennä. Vaikka kaiken järjen mukaan nuo kivet ovat tuossa olleet kiilautuneena jo iäisyyden ja tulevat varmasti olemaan toisenkin iäisyyden, niin silti ei vaan pystynyt mennä tuonne sisälle. 

Talven odotusta

Jaahas, sitä on sitten kulunut piiiiiiitkä tovi viimeisestä kirjotuksesta. Miten musta tuntuu, että alotan puolet teksteistäni näin? Se on varmaan se syyllisyys takaraivossa, joka painaa, kun olen ollut laiska. Mutta toisaalta kun tässä kuvia valmistuneista käsitöistä selailin, niin ei niitä edes tässä kovin paljoa ollut. Tai no olen varmaan unohtanut ottaa kuviakin... Mutta nyt sekin helpottuu kun ostin itselleni uuden kameran :) Joten josko sitä vähän useammin päivitettyä tätä blogia tulevaisuudessa, ainakin siinä haavemaailmassa elän ;)

Ensin voisin tähän laittaa noin vuoden takaa pari kuvaa. Tein viime jouluksi läjän pipoja jälleen lahjaksi, mutta en ikinä saanut aikaiseksi laittaa niistä kuvia tänne. Joten tässä muutamasta piposta kuvia. 

Sitten on tässä muutamat vauvantöppösetkin tullut myös kudottua, mutta vain parista muistin ottaa kuvat. Mitään oikeasti isompaa en ole saanut aikaiseksi. Nyt on kyllä kovasti yritystä ja toivottavasti saan jotain valmiiksikin. On nimittäin sen verran noita keskeneräsiä töitä pitkin ja poikin, että sietäisi jo saada vähän valmistakin :) Mutta kaikki aikanaan!

Muita kuulumisia... Meille tuli kesällä koiranpentu, Eetu. Sellainen aivan ihana suomenlapinkoira. No ehkä hieman puolueellisesti kehun toista, mutta on se silti niin ihana :D Tosin äsken se tuolla kaivoi mun kukkapenkistä kukkasipuleita ylös. Että voi olla ettei ens kesänä meidän pihassa pahemmin kukat kasva. Eipä tartte sitten kastellakaan ja huolehtia niistä :D Tosin viime kesänäkin sen tais tehdä mieheni enkä minä. On se kumma kun on aina hirmuinen innostus istuttaa kukkia, mutta sitten se kasteleminen on jotenkin hirmu vaikeaa... Tästä tulikin mieleeni, että pakko laittaa viime kesältä kuva takapihaltamme, kun omenapuu kukki niin nätisti. Ja siitä jälleen polveten voinkin kertoa että viime keväänä muutimme kerrostalosta omaan rivitaloasuntoon. Ja ollaan viihdytty hyvin. Oma takapiha on aivan ihana asia! 

Ja sitten visiin pitäisi laittaa muutama kuva tuosta karvavauvastakin :) No tässä niitä tulee. Tosin kaikki eivät ole kovin hyviä. Pienenä tuo oli niin tumma, ettei kuvassa näkynyt kuin musta möhkäle :D

Jo kesällä Eetu tykkäsi tehdä selvää takapihan kukkapenkeistä. Ja sillon sillä oli aina ilme "Hähhähhää pureksin kaikki lehdet ja oksat poikki etkä saa mua kiinni lällällää". Nykyään sillä on tuhmuuksia tehdessä ilme "Mitä? Minäkö? En mä mitään ole tehny? Ja jos oikein hiljaa hiivin niin kukaan ei varmaan edes huomaa mitään."

Ensimmäistä kertaa koitettiin heijastinliiviä.Sitä oli kiva pitää kunnes herkut loppu. Ja voi kun toi liivi on tuossa kuvassa vielä niin iso :)

Tässä Eetu ihasteli kesällä Kallaveden maisemia. Mökkeily on kivaa Eetusta. Sillon saa juoksennella vapaana ja voi metsästää hiiriä ja muita ötököitä. Myös kuoppien kaivaminen ja herkkujen piilotus on mitä parhainta puuhaa :)

Tämä kuva on uusin Eetusta. Se on muistaakseni toissaviikolta, kun täällä tuli lunta ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Eetu oli ihan ihmeissään ja innoissaan. Lenkillä lunta piti vähän väliä syödä ja heitellä tassuilla ilmaan :) Ootan innolla kun tulee kunnolla lunta, silloin kaveri on varmasti ihan pöhkönä ja onneissaan :)